Testipostaus

http://oranssionruma.blogspot.fi

http://oranssionruma.blogspot.fi

http://oranssionruma.blogspot.fi

Näetkö tämän, kommentoi!

- Täällä on remontti- 

Ihana hulluus.

Tässä minä makaan peittojen alla pimeässä, takana riisipaperinen lamppu, se sellainen mikä jokaisella on ainakin ollut. Ei koskaan minulla, vaikka halusinkin. Onneksi tuolla toisella on, sillä nyt se valaisee sotkuista makuuhuonettamme. Makuuhuonetta, jossa ei ole kuin sänky ja verhot, peili ja matto. Kasvi. Ja tietysti se riisipaperilamppu. Asetelma tuntuu kylmältä ja keskeneräiseltä. Mutta kun nostan pääni läppärin tahmaiselta näytöltä ja pyyhin töihin liittyvät mainokset pois verkkokalvoiltani, näen tutut vilkkuvat valot Vesijärven takana. Hymyilyttää.

Ping. Ping. Ping. 

Kolme tasaisessa rytmissä vilkuttavaa lamppua, enää se keskimmäinenkään ei ole rikki. Se on korjattu. Se ei ole enää se epävireinen, se ei ole enää se johon silloin yhtenä yönä samaistuit. Silloin kun parvekkeelta näkyi auringon viimeiset jäljet taivaassa. Juuri ennen kuin kaupunki oli nukahtamassa. Taas.

Tuo alhaalla liikkuva kaupunki, ja sen päällä telttana tuo suuri taivas, jonka pinnalla aurinko tanssii, jokaisena päivänä, tanssinsa idästä länteen. Oletko huomannut - minä en. Sokea. Mutta kun sen joka päivä näkee, se on kuin muusa joka viekottelee sinut hukkumaan suloiseen ja likaiseen inspiraatioon. 

Taidan vihdoin ymmärtää niitä kaikkia taiteilijoita ja kirjailijoita, joita kutsutaan hulluksi. Alan ymmärtää heitä, ja heidän tuomitsijoitaan. Hehän ovat hulluja - aivan kuten minäkin nyt. 

Ihana hulluus.

Kokoajan on tehtävä, kokoajan on oltava. Ja se tuntuu täydelliseltä. Kukaan ei näe minua, kukaan ei kuule minua, kukaan ei tavoita minua. Anteeksi. Olen vain liian kaukana pääni sisällä. Ja se kaikki kaunis on saatava siltä ulos ennnkuin se taas katoaa. Siksi pitää piirtää. Siksi pitää maalata - ja muistaa hankkia lisää valkoista vesiväriä! Siksi pitää tanssia. Kutoa lisää villasukkia. Siksi on pakko seurata silmät kiinni makuaistia kun tekee ruokaa. Siksi pitää suunnitella - kalenterin teetätin jo viikonloppuna ja eilen lainasin kirjastosta repullisen lastenkirjoja. Siksi pitää kirjoittaa. 

Kirjoittaa. Se on jotain, mitä olen tehnyt aivan valtavasti. Vähän niinkuin silloin joskus 12-vuotiaana, ehkä 13-vuotiaanakin vielä, kun istuin päiväni kotona ja kirjoitin. Peruin kavereiden tapaamisia ja kirjoitin. Joskus jäin pois harrastuksista ja kirjoitin. Minä vain elin jossain kaukana, mistä muilla ei ollut mitään käsitystä.

Noloja ja typeriä tarinoita silloin. Nyt jotain paljon suurenpaa. Parempaa. Enemmän.

Kaikki.

Heti?

Mutta se sama hulluus on täällä taas. Se ihana hulluus.